TS 13.3.2021

Turun kaupungin perusterveydenhuoltoon tulee saada lisää syömishäiriöosaamista.

Olen työskennellyt Turun alueella 25 vuoden ajan aikuisten syömishäiriöitä sairastavien kanssa opiskeluterveydenhuollossa, vapaaehtoisena kolmannella sektorilla, yksityispuolella sekä vuodet 2015 - 2019 Turun kaupungin palveluksessa. Kokemuksesta tiedän, että aikuisikäisten syömishäiriöiden hoitokokonaisuudessa on kaikki nämä vuodet ollut huomattavia puutteita niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa. Näistä puutteista olen ilmaissut huoleni TS:n julkaisemissa mielipidekirjoituksissa vuonna 2018: "Hätähuuto aikuisikäisten syömishäiriöitä sairastavien puolesta" ja vuonna 2019: "Turku voisi olla aikuisten syömishäiriöhoidon edelläkävijä". Hoitokonaisuuden kehittämistä ei surukseni ole toistaiseksi tapahtunut.

Syömishäiriöt ovat yleisiä mielenterveyden häiriöitä, joihin liittyy poikkeavan syömiskäyttäytymisen lisäksi psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen toimintakyvyn häiriintyminen. Syömishäiriöiden määrät ovat maailmanlaajuisesti huolestuttavasti lisääntyneet. Tuoreen tutkimuksen mukaan (Silen ym. 2020) joka kuudes suomalaisnainen (17.9%) ja joka neljäskymmenes mies (2.4%) on kärsinyt syömishäiriöstä varhaisaikuisuuteen mennessä. Syömishäiriöt jäävät valitettavan usein kuitenkin tunnistamatta, koska sairastavien enemmistö on aikuisikäisiä, normaali- tai ylipainoisia, joilla vakava aliravitsemustila ei näy päällepäin. Hoitamattomina tai riittämättömällä hoidolla syömishäiriöillä on ikävä taipumus muuttaa muotoaan ja komplisoitua. Pitkänkin sairastamisen jälkeen syömishäiriöstä voi kuitenkin toipua. Muutosta parempaan ei saada muutamissa kuukausissa, vaan toipuminen on hidas prosessi, joka kestää vuosia. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelmiin tartutaan, sitä parempi on toipumisennuste. Sairaus kuormittaa aina myös läheisiä, joiden tuki on kaikenikäisille sairastaville tärkeää.

Eduskunnan syömishäiriöyhteistyöryhmän 10.11.2020 järjestämän "Tunnistamisen haasteet" webinaarin pohjalta esitettiin Suomessa tarvittavan panostusta: 1) ennaltaehkäisevään työhön äitiys- ja lastenneuvoloissa, sosiaalitoimessa sekä nuorisotyössä, 2) riittävää resursointia ja hyvin toimivia peruspalveluita, 3) nykyistä nopeampaa hoidon aloitusta perusterveydenhuollossa ja 4) psykososiaalisten hoitojen parantamista perusterveydenhuollossa matalan kynnyksen lähetteettömiä yksikköjä perustamalla.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan 3.2.2021 tekemän päätöksen mukaan Turussa aloittaa vuoden 2021 aikana toimintansa aikuisten mielenterveys- ja päihdeyksikkö, jonka "toiminnan tavoitteena on parantaa turkulaisten mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuutta ja laatua sekä kehittää organisaatioiden välisiä hoitoprosesseja ja yhteistyötä. Keskeistä on puuttua nopeasti tilanteisiin, jotka pitkittyessään voivat merkittävästi vaikeutua ja aiheuttaa laaja-alaista ja pitkäkestoista haittaa."

Onhan kyseisen yksikön toiminnan suunnittelun ja organisoinnin yhteydessä huomioitu, että sekä perusterveydenhuollossa että uudessa yksikössä tulee olla tarjolla osaamista kaikenlaisten syömishäiriöiden tunnistamiseen, kykyä ottaa syömisongelmat puheeksi sekä valmiuksia toteuttaa syömishäiriöhoitoa?

Kokemuksesta tiedän, että moni sairastava on nykytilanteessa vasta vuosien epämääräisen oireilun jälkeen ja todella huonokuntoisena sekä masentuneena saanut tk-lääkäriltä lähetteen aikuispsykiatrian mielialahäiriölinjalle, jossa sielläkään ei ole syömishäiriötä tunnistettu eikä potilas ole tullut autetuksi.

Ollaanko Turussa vihdoin pääsemässä tilanteeseen, jossa syömishäiriöt ovat automaattisesti osa mielenterveysongelmien kokonaisuutta, hoitoon pääsy on helppoa, nopeaa ja syömisellä oireileville on keskitetysti tarjolla laadukasta, asiantuntevaa palvelutarpeen arviointia, jatkohoidon suunnittelua ja hoitoa?

Syömisen ongelmat varhain tunnistamalla ja niihin puuttumalla ehkäistään sairauden yksilölle aiheuttamaa kärsimystä. Lisäksi vähennetään erikoissairaanhoidon kustannuksia, jota nykyisellä Turku-strategiallakin tavoitellaan. Uusia resursseja ei tarvita, sillä osaajat ovat jo kaupungin palveluksessa, heidät tulee vain koota osaksi uutta yksikköä. Mikäli syömishäiriöiden hoitokokonaisuuden kehittämiseen kaivataan yhteistyökumppaneita, edustamani kolmannen sektorin toimija, vuonna 1993 perustettu Lounais-Suomen Syli ry lähtee mielellään pitkällisen kokemuksensa pohjalta mukaan.

Sirkku Mikkola, TtM (hoitotyön asiantuntija), psykofyysinen fysioterapeutti

Lounais-Suomen Syli ry (pj)

Syömishäiriöliitto SYLI ry (hallitusjäsen



KEHON JA MIELEN EROTTAMATON LIITTO - PSYKOFYYSINEN FYSIOTERAPIA


Psykofyysinen fysioterapia on fysioterapian erikoisala, jonka kehitys Suomessa alkoi voimakkaimmin 1980-luvulla. Kehittämistyötä ovat vuosikymmenien saatossa tehneet yhteistyössä fysioterapeutit, psykiatrit ja psykologit. Suomen Psykofyysisen Fysioterapian asiantuntijatyöryhmän mukaan psykofyysistä fysioterapiaa voidaan käyttää esimerkiksi neurologisessa kuntoutuksessa, erilaisten kipuoireiden hoidossa, mielenterveyteen liittyvien ongelmien, kuten syömishäiriöiden, masennuksen, unihäiriöiden, ahdistuksen, skitsofrenian ja erilaisten stressiperäisten ongelmien sekä käyttäytymisen ongelmien ja autismin kirjoon kuuluvien kehityshäiriöiden hoidossa.

Psykofyysiseen fysioterapiaan perehtyneitä fysioterapeutteja työskentelee julkisella ja yksityissektorilla, esimerkiksi erikoissairaanhoidossa, terveysasemilla ja itsenäisinä yrittäjinä. Psykofyysistä osaamista tukevaa täydennyskoulutusta on Suomen Psykofyysisen Fysioterapian Yhdistyksen mukaan tarjolla esimerkiksi kehotietoisuus- ja rentoutusmenetelmistä, traumaterapiasta, hengityksestä, musiikki- ja tanssiterapiasta, kivusta ja myötätunnosta itseä kohtaan.

Psykofyysinen lähestymistapa pohjaa suomalaiseen perinteiseen fysioterapiaan, johon on lisäksi sulautunut vaikutteita ruotsalaisesta ja norjalaisesta fysioterapiasta. Keskeistä tausta-ajattelussa on ymmärrys kehon ja mielen erottamattomasta liitosta ja jatkuvasta vuorovaikutuksessa olemisesta. Ihminen nähdään jakamattomana psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena, jonka kaikki osat vaikuttavat toinen toisiinsa. Ihmisen kokemat ongelmat voivat olla monenlaisia, niitä voidaan lähestyä useista eri näkökulmista, mutta pyrkimyksenä on aina kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistäminen. Psykofyysinen fysioterapia opastaa oman kehollisuuden tunnistamiseen, kokemiseen, hyväksymiseen ja hallintaan. Terapiassa tarkastellaan myös harjoitteiden aikana nousseiden tunteiden, ajatusten ja kokemusten merkitystä ihmiselle.

Kehityspykologian tietämyksen mukaan kuva omasta kehosta ja itsestä ihmisenä lähtee muodostumaan ensimmäisestä elinpäivästä, vuorovaikutuksessa hoivaavien aikuisten kanssa. Esikielellisessä kehitysvaiheessa syntyneet keholliset, non-verbaaliset kokemukset kosketuksesta, kasvoista, äänistä, muodoista, rytmistä, intensiteetistä, hengittämisestä, nälän ja kylläisyyden tunteista ovat perusta kehon- ja minäkuvan muotoutumiselle. Kasvun ja kehittymisen myötä alamme hahmottaa itseämme ja persoonallisuuttamme, opimme itsesäätelytaitoja sekä tunteiden hallintaa ja ohjaamme omaa käyttäytymistämme. Nämä varhaiset kokemukset kehosta ja itsestä jäävät pysyvästi osaksi meitä ja kokemusmaailmaamme. Ne kulkevat mukanamme läpi koko elämän heijastaen vaikutuksiaan näkemykseen itsestämme sekä kaikkiin myöhempiin kokemuksiimme ollessamme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Mikäli keho-mieli kokonaisuus ei muotoudu ehjäksi, vaan jää epäselväksi, se näkyy fyysisesti esimerkiksi liikkeissä, asennoissa tai tasapainon hallinnassa. Tunnepuolella voi ilmetä pelkoa, ahdistusta, riittämättömyyden ja epävarmuuden tunnetta ja kehossa voi tuntua epämääräisiä oireita tai kipuja. Psykofyysisen fysioterapian tavoitteena on löytää ratkaisumalleja ja selviytymiskeinoja asiakkaan oireisiin ja ongelmiin kokemuksellisen oppimisen kautta. Työskentely määräytyy aina asiakkaan voimavarojen ja elämäntilanteen mukaan. Tavallisimpia terapiassa käytettäviä menetelmiä ovat psykoedukaation ohella erilaiset liike-, hengitys-, kehotietoisuus- ja rentoutumisharjoitukset.

Asiakkaan ja terapeutin väliseen luottamukselliseen vuorovaikutukseen pohjaavan harjoittelun ja pohdiskelun kautta asiakas löytää keinoja oman kehonsa aistimiseen ja sen reaktioiden ymmärtämiseen, itsetuntemuksen ja -säätelyn vahvistamiseen sekä stressin hallintaan ja rentoutumiseen. Kontaktin itseen vahvistuessa asiakas oppii omien oivallusten kautta vaikuttamaan ongelmia aiheuttaviin syihin. Onnistuneesta terapiajaksosta kertookin kehonhallinnantunteen lisääntyminen, unen laadun parantuminen, itsetuntemuksen lisääntyminen, jännittyneisyyden lievittyminen ja monet muut arjen sujumista helpottavat muutokset.

Omassa työssäni yhdistän pitkällistä kokemusta, psykofyysisen fysioterapian ja hoitotyön asiantuntija -koulutuksieni osaamista. Käytännön työn kautta olen luonut ihan omanlaiseni tavan työskennellä yhdessä asiakkaan kanssa. Näin todennäköisesti tapahtuu useimmille psykofyysisellä otteella työskenteleville riippuen pitkälti siitä, minkä kohderyhmän kanssa on pisimpään työskennellyt. Loppuun liitän muutamia kirjallisuudesta lainaamiani asiakaspalautteita konkretisoimaan terapiakokemuksia.

"Jos mieli ei pysty käsittelemään vaikeita asioita, niin keho ottaa käsiteltäväksi."

"Se on ollut kauhean tärkeetä, että ei ruveta heti tekemään jotain, vaan miltä on tuntunut ja niitä mun ajatuksia siitä."

"Sitä tunsi itsensä huonoksi, negatiivinen minäkuva oli koko ajan. Se on jotenkin kääntynyt, se on hämmästyttävää, että hyväksyy itsensä ja kokee itsensä hyväksytyksi."

"Kun ymmärtää tunteita, ymmärtää uskomuksia, ymmärtää elämäntilannetta ja ymmärtää paremmin myös kipua ja kuinka paljon voi itse siihen vaikuttaa."

"Mä luulen, että juuri siinä on hirveän iso merkitys, että sulle tulee turvallinen olo siitä, että joku kuuntelee sua."

UUTISET

Olen siirtynyt pitämään vastaanottoa Terapiatalo Nosteeseen, josta minut jatkossa tavoittaa (sirkku.mikkola@terapiatalonoste.fi, 044 7825800).
 

Joulunaika mielletään rauhoittumisen, yhdessäolon, tunnelman, kiireettömyyden sekä hyvän mielen ajaksi. Myös syömishäiriöstä toipuvalle joulun soisi olevan kaikkea edellä kuvattua. Sairaudesta toipuvat kokevat joulun kuitenkin liian usein hankalana aikana - aikana johon liittyy painostusta, toisten mieliksi syömistä, pakkoa sekä arviointia.

"Pettymyksiä kohdatessaan ei tulisi pukeutua onnellisuusnaamioon ja esittää onnellista. Surkean päivän jälkeen itkettää vain enemmän, jos on koko päivän teeskennellyt iloista. Pakkopositiivisuudesta tulee helposti toksista, mutta aitous sen siijaan on välttämätöntä onnellisuuden saavuttamiseksi."

Ruokarauhapodi

29.09.2020

Suosittelen kuuntelemaan Linan ja Kirstin toipumismyönteistä podcastia syömishäiriöistä. Toteutettu yhteistyössä Lounais-Suomen Syli ry:n kanssa ja löytyy Facebookista.

Koronaepidemian vuoksi riskiryhmään kuuluvien vastaanotot voidaan toteuttaa etänä. Ota yhteyttä kuullaksesi lisää mahdollisista vaihtoehdoista.